Onnellisemmat ajat näyttää siellä olevan tulossa

Artikkelissa tarkastellaan olla menossa-, olla tulossa- ja olla lähdössä-rakenteiden sekä niiden infinitiivillisten varianttien olla menemässä, olla tulemassa ja olla lähtemässä (yhteisesti olla V-ssA) käyttöä vanhassa kirjasuomessa ja varhaisnykysuomessa. Erityisenä huomion kohteena on rakenteiden käyttö ilmaisuissa, jotka saavat futuurisia piirteitä. Artikkelissa osoitetaan, että intentioiden ja ennakoinnin ilmaisufunktiosta on nähtävissä viitteitä jo vanhassa kirjasuomessa (noin vuosina 1540–1810) ja varhaisnykysuomessa (noin vuosina 1810–1880). Keskeisiä tekijöitä intentioiden ja ennakoinnin merkityksen rakentumisessa ovat liike- ja aspektisemantiikka, progressiivisuus sekä tulla-verbin osalta myös näkökulmaisuus ja toisen käden tieto. Odotuksenmukaisesti kontekstilla on merkityksen muodostumisessa tärkeä rooli. Olla V-ssA -rakennetta ja sen käytön kehitystä tarkastellaan artikkelissa konstruktiokieliopin näkökulmasta. Mennä-, tulla- ja lähteä-verbillisillä rakenteilla on sekä niitä yhdistäviä että erottavia piirteitä. Lisäksi verbikohtaiset rakenteet voidaan käyttönsä puolesta jaotella vielä eri tyyppeihin. Tällainen alatyyppi on esimerkiksi tulla-verbillisen olla V-ssA -rakenteen käyttö luonto- ja abstraktisubjektillisissa ilmaisuissa (Talvi on ­tulossa; Onnellisemmat ajat näyttää siellä olevan tulossa). Tärkeä tekijä futuurisuuden merkityksen kehityksessä onkin myös konstruktioiden keskinäinen vuorovaikutus eli ne yhteydet, jotka kielenkäyttäjät hahmottavat rakenteiden välille ja jotka vaikuttavat rakenteiden käyttöön ja tulkintaan. ‘It seems that happier times are coming’: The progressive construction of motion verbs and its meanings in Old Literary Finnish and Early Modern Finnish The article deals with the usage of the olla V-ssA construction in Old Literary Finnish and Early Modern Finnish. Olla V-ssA consists of olla ‘be’ and either a deverbal noun or an infinitive based on a general motion verb in the inessive case (a local case) -ssA. The general motion verbs in question are mennä ‘go’, tulla ‘come’ and lähteä ‘leave’; the precise forms in question are olla menossa ~ menemässä ‘be going’, olla tulossa ~ tulemassa ‘be coming’ and olla lähdössä ~ lähtemässä ‘be leaving’. The focus is on usage whereby the construction implies a future-time reference. The article shows that the function of the olla V-ssA construction of expressing intention and prediction can be traced back to Old Literary Finnish (ca. 1540–1810) and Early Modern Finnish (ca. 1810–1880). The semantics of motion, aspectual features and progressivity are central factors in implying the future. In the case of the verb tulla ‘come’, the viewpoint and second-hand information also contribute to the construction of this implication. In addition, context plays an important role in constructing the meaning, as is to be expected. The olla V-ssA construction and the development of its usage are examined within the Construction Grammar framework. The constructions olla menossa ~ menemässä, olla tulossa ~ tulemassa and olla lähdössä ~ lähtemässä contain both common and individual features. In addition to this, these constructions can be divided into more specific types of usage, one being olla tulossa ~ tulemassa ‘be coming’, which occurs with a subject bearing an abstract or nature-related reference (e.g. Talvi on tulossa ‘Winter is coming’; Onnellisemmat ajat näyttää siellä olevan tulossa ‘It seems that happier times are coming’). The interaction of these constructions, i.e., the connections that language users perceive between the constructions, and the impact this has on the usage and interpretation of the constructions, seem to be key factors in the development of the future-time reference of the olla V-ssA construction.